Koronakevät on aiheuttanut monenlaisia spekulaatioita siitä, mikä koronakriisin oikein aiheutti ja siitä, mitä Covid-19 aiheuttaa meille ja koko maapallolle. Globalisaatio on sana, jota siunataan ja kirotaan. Globaali markkinatalous on tarjonnut meille länsimaisille ihmisille ennennäkemättömät määrät Aasian väkirikkaissa, halvan työvoiman maissa valmistettua elektroniikkaa, vaatteita, urheiluvälineitä, ynnä muuta, ja vieläpä hinnoilla, joihin melkein kenellä tahansa on varaa. Toisaalta globalisaatio on vaatinut valtavasti investointeja tavaralogistiikkaan ja digitaaliseen infrastruktuuriin, joista varsinkin edellinen on syönyt pohjaa kestävältä kasvulta ja asettanut koko planeetan sellaiseen tilaan, jota pessimistisimmät kutsuvat lopun aluksi. Maapallo ei kestä globalisaatiota, mikä on melkoisen nurinkurista, kun koko sana on johdettu sanasta maapallo, globe.

Mitä siis pitäisi tehdä, kun koronakriisi laimenee ja maiden väliset avautuvat, ja yritykset uskaltavat jälleen investoida kasvuun? Satsataanko vientiin, kuten ennenkin? Entä ostetaanko Kiinasta halpaa kertakäyttöroskaa vanhaan tapaan? Mikä on yksittäisen maan, kuten Suomen, vastuu tulevasta kehityksestä? Pitääkö meidän olla huolissamme kauppataseen yli- vai alijäämästä – vai siitä mikä se tase edes on? Ja mistä se koostuu?

Välttämättä ei koskaan selviä, aiheuttiko globalisaatio koronakriisin, mutta ainakin se teki taudin leviämisen tavattoman nopeaksi ja helpoksi. Siihen emme enää voi vaikuttaa. Mutta se, millaiseksi uusi maailmantalous muodostuu koronan jälkeen, on meidän käsissämme. Mitä me haluamme viedä Suomesta ulos? Suomea on kutsuttu insinöörien maaksi, ja suuri osa viennistämme on koostunut insinöörien työn tuloksista. Mutta samalla on muistettava, että Suomi on pieni maa, ja raaka-ainereservimme ovat heikot. Niin pitkään, kun viemme laitteita, olemme muualta hankittavien raaka-aineiden varassa. Mutta sen sijaan, jos alamme viedä insinöörien työtä jalostavaa prosessia, olemme nousseet seuraavalle tasolle.

Siis: voisiko uusi globalisaatio tarkoittaa kaupankäynnin kannalta tätä: vähemmän tavaraa, enemmän osaamista? Tämän takana on vanha ohje: älä anna nälkäiselle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan. Jospa Suomen uusi Nokia ei olekaan peliteollisuus, vaan prosessiosaamisen vienti? Ainakin kuva on mielenkiintoinen, ja tilaisuus on nyt.

Julkaistu 25.5.2020
Mercus Software