Suomessa elettiin vuonna 1994 syvän laman jälkimainingeissa. 1990-luvun alun talouskriisi oli ollut Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen raju – bruttokansantuote oli romahtanut kolmessa vuodessa 13 prosenttia ja työttöminä oli enimmillään lähes viidesosa työikäisestä väestöstä. Nousu lamasta alkoi kuitenkin nopeasti, koska kriisi ei ollut globaali. Kun Suomen talouden peruselementit saatiin kuntoon, vienti alkoi vetää nopeasti – johtotähtenä teleyhtiö Nokia. Oulun alueen IT-sektorin nousu alkoi Nokian myötä 1990-luvun puolivälissä. Oulun ihmeenä tunnettu ilmiö piiskasi Nokian alihankkijat nopeaan kasvuun. Yritykset tarjosivat matkapuhelinyhtiölle palveluita sekä tuotantoon että tuotekehitykseen. Oululaisen teknologiaklusterin ”kruununjalokivet”, CCC-yhtiöt ja JOT Automation rakennuttivat hulppeat toimitilat Oulunsalon lentokentän äärelle. Tarinan mukaan yritysten välillä käytiin kisaa toimitalojen korkeudesta. Syntyi ”Oulun IT-portti”, väylä pohjoiseen teknologian ihmekaupunkiin.

Nokian nousun myötä syntyi kokonaan uusia yrityksiä suuren kohun saattelemana. Salaperäisyyden verhoama Microcell houkutteli tekijöitä huippupalkoilla ja salassapitosopimuksilla. Rekrytointi oli muutenkin kovimmillaan vuonna 1999. Erityisesti ohjelmistoalan osaajia houkuteltiin yliopiston penkeiltä ja naapurifirmoista keinoja kaihtamatta. Työvoiman tarvetta kasvattivat paitsi Nokian alihankintaprojektit, myös lähestyvän vuosituhannen vaihteen uhkakuvat putoavista lentokoneista ja kaatuvista pankkijärjestelmistä.
Kun vuosituhat vaihtui, alkoi arki. Euroon siirtyminen työllisti ohjelmistoalan väkeä vielä jonkin aikaa, mutta sitten ruvettiin miettimään, mihin kaikkea tätä osaamista voidaan todella käyttää. Nokian alihankinnasta vastaavat ostopäälliköt alkoivat ensimmäistä kertaa käyttää varovaisia sanamuotoja – projektisopimuksia ei tehty enää kalenterivuodeksi kerrallaan, viitattiin Nokian kasvaneisiin kuluihin, vedottiin alihankkijoihin tulemaan mukaan ”säästötalkoisiin”. Ehdotettiin jopa hintojen alentamista. Mutta kaikki tämä oli vasta pientä alkusoittoa tulevasta.
2010-luvun alku on muuttanut kaiken. Oulun IT-ala ei elä enää Nokiasta. Samalla kun Nokia on vähentänyt omaa väkeään, myös alihankinnan ostot ovat romahtaneet. Joillakin yrityksillä Nokialle tehtävä työ on loppunut kokonaan. Koko oululainen yrityskenttä on kokenut täydellisen muodonmuutokset – poissa ovat CCC, Microcell ja monet muut, eikä Jot ole enää sama JOT kuin 1990-luvulla. Oululaisen ohjelmistoalan lippua heiluttavat nyt pienet yritykset. Ja niiden on tehtävä töitä aivan eri tyyliin kuin menneinä kasvun vuosina. Erityisesti on täytynyt opetella myymään ja tekemään yhteistyötä toisten pienten kanssa. Uutta Nokiaa ei Ouluun saada, uusi ”nokia” on yritysten verkottuminen. Hyvä esimerkki tällaisesta toimintamallista on Boogie Software, 2006 perustettu mobiiliohjelmistoihin erikoistunut tuotekehitystalo. – Menimme voimalla uusiin, Nokiasta riippumattomiin puhelinteknologioihin jo ennen kuin Nokian vaikeudet alkoivat näkyä, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Jari Silaste. – Vaikka se aluksi hirvitti, nyt voidaan sanoa, että päätös oli oikea.
Boogie Software on tehnyt positiivisen tuloksen joka tilikaudella perustamisestaan lähtien. Tällä hetkellä yrityksen kasvunäkymät ovat hyvät ja tulos vahvasti voitollinen. – Olemme löytäneet paikkamme pienten innovaatioyritysten ja start-uppien kumppanina, Silaste kertoo. Yksi esimerkki tällaisesta on vastikään julkaistu Plink-palvelu. Palvelun lanseerasi sanomalehti Kaleva, ohjelmisto-oikeudet omistaa oululainen oikian solutions, ja teknisen toteutuksen hoiti Boogie Software. – Samanlaisia hankkeita on vireillä paljon. Viimeksi viikko sitten ovesta käveli sisään idea ja mies. Firmaa ei vielä ollut, Silaste virnistää.

 

Lue lisää Boogie Softwaresta ja Plink-palvelusta.

 

Julkaistu 15.11.2012